Lomat on lusittu, ja jotain ollaan aikaiseksikin saatu, joskaan ei niitä asioita joita oli tarkoitus työstää.
Autotalli kuitenkin on nyt remontoitu, aitta tyhjennetty ja pihaa siivoiltu. Nyt mahtuvat siis tavaratkin tulevien remonttien tieltä säänsuojaan, kun rojut on roudattu alta pois.
Maanantaina aloitettiin poistamaan lisäeristyksiä ja päälimmäistä ulkovuorausta (meillähän siis on kaksi kappaletta näitä) pois talon kyljistä.
Yhdestä kohtaa näyttäisi talon nurkka ottaneen itseensä päällä olleista tavaroista, ja yläkerrassa parvekkeen kohdalla olleiden ikkunoiden suhteen on käytetty hyvin mielenkiintoista tukkimisratkaisua ja kokonaisuudessaan vanha ulkovuoraus on huonommassa kunnossa kuin mitä luulimme. Tämä johtunee paksuhkosta hengittämättömästä maalikerroksesta vanhan unlkovuorauksen pinnassa. Samanlainen kerros oli niin ikään päälimmäisen vuorauksen pinnassa.
Perjantaina tai lauantaina toivomme saavamme paikalle ihmisen, joka osaa tarkemmin kertoa talon tilanteesta. Mahdollista kuitenkin on, että julkisivuremontti aikaistui juuri useammalla vuodella.
Mitä tulee yläkerran parvekkeen kohdalla olleisiin ikkunoihin... Ikkuna-aukot oli ainoastaan peitetty talon sisäpuolelta sisäpanelilla, laitettu toiseen rakennusmuovi kiinni paneliin, sitten 5cm lasivillaa ja tämän päälle uusi rakennusmuovi ja ulkoverhous. Toisessa aukossa ei ollut lainkaan muovia sisäpuolella...
Jahka parvekepäädyn verhoukset on saatu purettua ja ikkuna-aukot fiksattua jotenkin, tulee parvekkeen purku ajankohtaiseksi, sillä toinen tukijalka on lahonnut entisestään kesän aikana, ja olisi käsin katkaistavissa. Ei siis mikään turvallinen viritelmä enää.
Tarkoitus olisi lisätä tähän myös kuvia urakasta kun vain saisin ne siirrettyä kamerasta koneelle, ja edelleen nettiin. Sitä odotellessa.
tiistai 10. elokuuta 2010
maanantai 31. toukokuuta 2010
Ja niin se toukokuukin kääntyy kesäkuuksi...
...Eikä mitään konkreettista olla vielä saatu aikaiseksi!
-Totta puhuen suurin osa ajasta on mennyt entisen omistajan meille jättämie jätteitä, rojuja sekä muita romppeita raivatessa kasoihin, sekä odotellessa että tämä tulisi taas kerran noutamaan mielestään "kaiken" jolloin voimmekin jälleen soittaa hänelle, ja kysyä milloin hän tulee noutamaan loput. Viimeksi vastaus kuului "Mitkä loput?". Niinpä niin, esimerkiksi se kompostina käyttämäsi pakastin sieltä tontin nurkasta, tai vaikka se samaisessa nurkassa maassa makaava sortunut pressukatos sisältöineen. Esimerkiksi.
Lisäksi olemme läpikäyneet entisen omsitajan tekemiä remontteja, ja ne on suurimmaksi osaksi (ts. kaikki joiden rakenneratkaisut tähän mennessä ovat meille selvinneet) tuomittu purettaviksi. Miksi kuka tahansa saa korjata, tai oikeammin "korjata", taloaan?
Onneksi kyseessä ei ole rahallisesti kovin suuret summat, mutta tuntuvathan neki -sekä korjausten korjauksiin uppoava aika- muussa remonttibudjetissamme. Tehtävää kun kuitenkin olisi muutakin, kun toisen jälkien korjaamista.
Käyttöikänsä päähän tullut jalkaparka. Uskon, että tämä olisi vältetty käsittelemällä myös jalan alapinta, sekä käyttämällä maalina jotain muuta kuin alkydi-, akryyli-, tai lateksialkuista tavaraa. (tässä tapauksessa alkydiöljymaalia, onhan se sentään öljymaalina myytyä)-Viimeaikoina, samaisen entisen omistajan osittaisesta ansiosta, olenkin miettinyt nykypäivän kertakäyttökulttuuria rakentamisen ja korjaamisen yhteydessä. Hän kun kuittasi esimerkiksi puoleen metriin asti lahonneen parvekkeen tukipuummekin sanomalla "Onhan se jo siinä kymmenen vuotta ollut, olis vissiin pitänyt käyttää painekyllästettyä".
Remonttia ja korjaustoimia suunnitellessa törmää lähestulkoon kaikkialla erilaisiin taulukkoihin, joihin on kirjattu tiettyjen rakenteiden käyttöikiä. Ulkovuoraus tulisi vaihtaa säännöllisin väliajoin, eivätkä ikkunatkaan ole enää (edes oikein huollettuina) ikuiset. Kuitenkin on olemassa taloja, joissa näitä mainittuja osia on vuosien varrella hoidettu, mutta vaihdon tarvetta ei varsinaisesti ole ollut.
Mikä nykymateriaaleissa on niin vanhasta eroavaa, että vaihdon tarve on huomattava aiempaan verrattuna?
Mikä saa vanhan ulkovuorauksen kestämään hyvänä sen satakin vuotta, siinä missä uusi ulkovuoraus on vaihdon tarpeessa kymmessä?
Asiaa pohdittuani luulen, että syy on ainakin osittain valmistajissa. Tiheä uusimisväli tietää enemmän rahavirtaa.
Autoasentaja mieheni puhui vastaavasta ilmiöstä autoteollisuudessa. Tietty osa on joskus ollut helposti huollettavissa itse pelkällä voitelulla, mutta nykyään osan tullessa käyttöikänsä päähän tulee koko auto viedä (merkki!)korjaamolle ja vaihdatuttaa kyseinen osa.
Olen siitä kurja korjaaja, että en varsinaisesti usko absoluuttisiin käyttöikiin tai edes säännönmukaiseen uusimistarpeeseen. Uskon, että hyvällä huolenpidolla esimerkiksi höylälaudasta tehty ulkovuoraus on likimain ikuinen. Miksei se olisi?
Lisäksi alan kokea lopullista ituhippeymää, ja sen myötä karsastamaan kaiken painekyllästetyn tarpeen käyttöä erityisesti vanhan kunnostamisen yhteydessä. Niinpä puolilaho osittain painekyllästetystä tehty tanssilavaparvekkeemme saakin kyytiä tulevaisuudessa, ja siinä kyljessä puoliksi karvalaudoitettu, perinpohin painekyllästetty ja puoliksi höyläpaneloitu pressuverantamme tulee saamaan enemmän verantamaisen ilmeen.
Lasiverantamme eristäminen on kuitenkin nyt prioriteetti numero yksi. Se ei todella nauti näistä runsaista lämpötilavaihteluista, ja onkin pääsääntöisesti illat aivan huurussa.
Pelargoniat viihtyvät meidän kosteahkolla lasiverannalla.
-
Pesun tarpeessa oleva kellari. Lisäksi ajatuksena on vaihtaa kellarin sisääntulon pengerrykseen käytetyt kevytbetoniharkot (argh, näitäkin on meillä IHAN joka puolella!) johonkin esteettisempään materiaaliin. Esimerkiksi vaikkapa luonnonkiveen.
-Kesäloman "To Do"- listalta löytyy niin ikään maakellarin pesu, ja ehkäpä kalkkimaalaaminen. Muun pienen puuhastelun lisäksi toki.
Tekeminen meiltä ei lopu, ja se on hyvä. Vierivä kivi ei sammaloidu ;)
-Minna
-
Lisäksi olemme läpikäyneet entisen omsitajan tekemiä remontteja, ja ne on suurimmaksi osaksi (ts. kaikki joiden rakenneratkaisut tähän mennessä ovat meille selvinneet) tuomittu purettaviksi. Miksi kuka tahansa saa korjata, tai oikeammin "korjata", taloaan?
Onneksi kyseessä ei ole rahallisesti kovin suuret summat, mutta tuntuvathan neki -sekä korjausten korjauksiin uppoava aika- muussa remonttibudjetissamme. Tehtävää kun kuitenkin olisi muutakin, kun toisen jälkien korjaamista.
-
Käyttöikänsä päähän tullut jalkaparka. Uskon, että tämä olisi vältetty käsittelemällä myös jalan alapinta, sekä käyttämällä maalina jotain muuta kuin alkydi-, akryyli-, tai lateksialkuista tavaraa. (tässä tapauksessa alkydiöljymaalia, onhan se sentään öljymaalina myytyä)-
Remonttia ja korjaustoimia suunnitellessa törmää lähestulkoon kaikkialla erilaisiin taulukkoihin, joihin on kirjattu tiettyjen rakenteiden käyttöikiä. Ulkovuoraus tulisi vaihtaa säännöllisin väliajoin, eivätkä ikkunatkaan ole enää (edes oikein huollettuina) ikuiset. Kuitenkin on olemassa taloja, joissa näitä mainittuja osia on vuosien varrella hoidettu, mutta vaihdon tarvetta ei varsinaisesti ole ollut.
Mikä nykymateriaaleissa on niin vanhasta eroavaa, että vaihdon tarve on huomattava aiempaan verrattuna?
Mikä saa vanhan ulkovuorauksen kestämään hyvänä sen satakin vuotta, siinä missä uusi ulkovuoraus on vaihdon tarpeessa kymmessä?
Asiaa pohdittuani luulen, että syy on ainakin osittain valmistajissa. Tiheä uusimisväli tietää enemmän rahavirtaa.
Autoasentaja mieheni puhui vastaavasta ilmiöstä autoteollisuudessa. Tietty osa on joskus ollut helposti huollettavissa itse pelkällä voitelulla, mutta nykyään osan tullessa käyttöikänsä päähän tulee koko auto viedä (merkki!)korjaamolle ja vaihdatuttaa kyseinen osa.
Olen siitä kurja korjaaja, että en varsinaisesti usko absoluuttisiin käyttöikiin tai edes säännönmukaiseen uusimistarpeeseen. Uskon, että hyvällä huolenpidolla esimerkiksi höylälaudasta tehty ulkovuoraus on likimain ikuinen. Miksei se olisi?
Lisäksi alan kokea lopullista ituhippeymää, ja sen myötä karsastamaan kaiken painekyllästetyn tarpeen käyttöä erityisesti vanhan kunnostamisen yhteydessä. Niinpä puolilaho osittain painekyllästetystä tehty tanssilavaparvekkeemme saakin kyytiä tulevaisuudessa, ja siinä kyljessä puoliksi karvalaudoitettu, perinpohin painekyllästetty ja puoliksi höyläpaneloitu pressuverantamme tulee saamaan enemmän verantamaisen ilmeen.
Lasiverantamme eristäminen on kuitenkin nyt prioriteetti numero yksi. Se ei todella nauti näistä runsaista lämpötilavaihteluista, ja onkin pääsääntöisesti illat aivan huurussa.
-
Pelargoniat viihtyvät meidän kosteahkolla lasiverannalla.
-
Pesun tarpeessa oleva kellari. Lisäksi ajatuksena on vaihtaa kellarin sisääntulon pengerrykseen käytetyt kevytbetoniharkot (argh, näitäkin on meillä IHAN joka puolella!) johonkin esteettisempään materiaaliin. Esimerkiksi vaikkapa luonnonkiveen.
-
Tekeminen meiltä ei lopu, ja se on hyvä. Vierivä kivi ei sammaloidu ;)
-Minna
lauantai 24. huhtikuuta 2010
Maalaishulluus iskee!
Tätäkö se nyt on tämä maalaiselämä.
Heräsin hieman ennen aamu kuutta täysin levänneenä ja valmiina uuteen päivään.
Nousin saman tien ylös, ja aamu seitsemään mennessä olin lämmittänyt talon, asentanut netin, maksanut laskut ja laittanut tulen saunan kiukaan sekä padan alle jotta isännällä olisi mukavat aamusuihkut lämpimässä pesuhuoneessa.
Fiilis mitä parhain, ja olo ihan huippupirteä.
Millähän sitä saisi itsensä viritettyä näihin tunnelmiin myös arkiaamuisin?
Aamun lähtölämpötila +15 astetta, tunnin lämmityksen jälkeen +19 astetta. Tuntuu muuten jo vähän liiankin lämpimälle ;)
Tänään ohjelmanumerossa visiitti kaupunkiin Pet Expon merkeissä, käynti Isoäidin luona, koiranruuan hamstrausreissu sekä mahdollisesti vielä polttopuun säilytykseen tarkoitetun hyllyn väsääminen liiteriin josta purin jälkeenpäin rakennetun väliseinän pois keskiviikkona työpäivän päätteeksi.
Ihan hullua, kaupungissa ei ikinä ole ollut näin virkeä ja aikaansaava fiilis! Työpäivän jälkeen sitä vaan raahautui koirien kanssa ulos, ja lysähti sitten sohvalle katsomaan telkkaria seuraavaan lenkitysvuoroon asti.
Mistä tätä energiaa oikein tulee?
Heräsin hieman ennen aamu kuutta täysin levänneenä ja valmiina uuteen päivään.
Nousin saman tien ylös, ja aamu seitsemään mennessä olin lämmittänyt talon, asentanut netin, maksanut laskut ja laittanut tulen saunan kiukaan sekä padan alle jotta isännällä olisi mukavat aamusuihkut lämpimässä pesuhuoneessa.
Fiilis mitä parhain, ja olo ihan huippupirteä.
Millähän sitä saisi itsensä viritettyä näihin tunnelmiin myös arkiaamuisin?
Aamun lähtölämpötila +15 astetta, tunnin lämmityksen jälkeen +19 astetta. Tuntuu muuten jo vähän liiankin lämpimälle ;)
Tänään ohjelmanumerossa visiitti kaupunkiin Pet Expon merkeissä, käynti Isoäidin luona, koiranruuan hamstrausreissu sekä mahdollisesti vielä polttopuun säilytykseen tarkoitetun hyllyn väsääminen liiteriin josta purin jälkeenpäin rakennetun väliseinän pois keskiviikkona työpäivän päätteeksi.
Ihan hullua, kaupungissa ei ikinä ole ollut näin virkeä ja aikaansaava fiilis! Työpäivän jälkeen sitä vaan raahautui koirien kanssa ulos, ja lysähti sitten sohvalle katsomaan telkkaria seuraavaan lenkitysvuoroon asti.
Mistä tätä energiaa oikein tulee?
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Rakenteet lämpiää ja tavarat hakee paikkojansa.
Tänä aamuna ei kärsitty enää ihan jääkaappiviileestä talosta. Lämpöä oli peräti +12 astetta! Tuntui muuten ihan luksukselta noin niinkun aamulämmöksi. Eileniltapäivällä tupa lämpeni ongelmitta aina +17 asteeseen asti. Kyllä tää siis tästä.
Viikonloppuna täytynee käydä hakemassa räsymattotäydennystä Iso-Äidin ullakolta. Lupaili, että siellä olisi vino pino vanhoja, mutta ihan iskemättömiä räsiksiä. Uusvanhan vastakohtia siis.
Eilen paukuteltiin hyllyjä seinille ja nostettiin koristerojuja paikoilleen. Eipä siinä, kohtahan ne joutuu taas repimään alas. Mutta tän koko hävityksen-kauhistuksen-kaaoksen keskellä on kivaa, kun on jotain nättiä ja edes vähän järjestystä.
Kaaoksesta ja sen aiheuttamasta ärsytyksestä huolimatta elo on aika ihanaa, ja rentoa.
Mikä olis parempaa, kun aamukiireessä hipsiä tuon meidän stressikoiran kanssa pellolle, ja katsoa kun se paahtaa siellä täysillä ilman huolen häivää. Ei tarvii enää miettiä, missä voi kävellä ja milloin niin ettei koko päivä mene koiran osalta piloille...
Viikonloppuna täytynee käydä hakemassa räsymattotäydennystä Iso-Äidin ullakolta. Lupaili, että siellä olisi vino pino vanhoja, mutta ihan iskemättömiä räsiksiä. Uusvanhan vastakohtia siis.
Eilen paukuteltiin hyllyjä seinille ja nostettiin koristerojuja paikoilleen. Eipä siinä, kohtahan ne joutuu taas repimään alas. Mutta tän koko hävityksen-kauhistuksen-kaaoksen keskellä on kivaa, kun on jotain nättiä ja edes vähän järjestystä.
Kaaoksesta ja sen aiheuttamasta ärsytyksestä huolimatta elo on aika ihanaa, ja rentoa.
Mikä olis parempaa, kun aamukiireessä hipsiä tuon meidän stressikoiran kanssa pellolle, ja katsoa kun se paahtaa siellä täysillä ilman huolen häivää. Ei tarvii enää miettiä, missä voi kävellä ja milloin niin ettei koko päivä mene koiran osalta piloille...
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Aistinvaraisia havaintoja
Ensimmäinen viikonloppu uudessa kodissa takana. Ja fiilikset on edelleen paremmat kuin hyvät!
Joitain toimenpiteitä vaativia kohtia ollaan jo havainnoitu, ja yksi niistä on talon kyky pitää lämpö sisällään. Tänä aamuna mitattu sisälämpötila oli kutakuinkin +8 astetta. Myönnettäköön, että tämä tuli meille hieman yllätyksenä.
Myös lattiat ovat kylmät jopa paksua villasukkaa vasten. Isoiso-Äitini liki sata vuotta sitten kutomat räsymatot tulivat kuin taivaan lahjoina lattioille. Talon isäntä ei ikinä oikein ole osannut arvostaa niitä, sillä ne ovat siivouksellisesti kovin epäkäytännölliset (rapa ei lähde imuroimalla). Luulen kuitenkin, että räsymattojen kurssi pomppasi viikonlopun aikana taivaisiin.
En osaa sanoa, johtuuko tämä hyytävä ilmanala osittain siitä, että talo ehti olla parisen kuukautta peruslämmöllä ennen kuin muutimme sisään. Rakenteet taitavat kylmetä nopeammin, kuin mitä ne lämpenevät. Ensi talveksi tälle olisi kuitenkin tehtävä jotain.
Oli miten oli, niin ehkäpä juuri kylmän sisäilman takia olen nukkunut viime yöt paremmin kuin aikoihin! Myös tilapäissijoituksemme aikoihin alkanut räkätauti, sekä epämääräiset nivelsäryt tuntuvat helpottavan näinkin lyhyen ajan sisällä paljon.
Tiedä sitten, mistä se johtuu. Joko tilapäissijoituksemme oli huonommassa kunnossa kuin uskoimmekaan, tai sitten se on tämä puutarhassa ja pihamaalla rehkiminen sekä nurkkien jynssääminen.
Piha itsessään on muuten järisyttävän upea!
Isoja perennapenkkejä joka paikassa. Tulppaaneja ja krookuksia pukkaa maan sisältä esiin. En malta odottaa, miltä piha näyttää kun kevät kääntyy kesäksi!
Tähän mennessä olen bongannut silmänilojen lisäksi pihamaaltamme mm. karhunvatukkaa, vadelmaa, kriikunapuun, kirsikkapuun, omenapuun, luumupuun, viinimarjapensaita, raparperiä, mansikkamaan, pensasmustikkaa, karviaispensaita sekä todella monipuolisen yrttipenkin!
Yrttipenkki olikin oikeastaan aika sattumankaupalla löydetty. Perkasin yhtä kivettyä kukkapenkkiä pihassa, ja yhtäkkiä ilma tulvi laventelia ja rosmariinia... Tuli vähän hassu fiilis, koska oman kokemukseni mukaan ainakaan laventeli ei ihan välttämättä viihdy Suomalaisessa ilmanalassa.
Noh, jatkoin perkaamista ja todellakin huomasin tuoksujen lisääntyessä perkaavani ISOA yrttimaata.
Nyt vielä pitäisi kehitellä jotain, millä saisimme nämä kaikki istutukset suojattua noilta meidän nelijalkaisilta kasvimaan kohtaloilta... Lienee pieni aitaaminen jo tässä vaiheessa ihan asiallista?
En muuten oikeasti tiennyt olevani mikään puutarhaihminen, mutta maan kaiveleminen ja rikkaruohojen nyhtäminen on yllättävän terapeuttista puuhaa!
Toivotaan, että onnistun säilyttämään pihamaamme hengissä ja loistossaan vielä tulevaisuudessakin... Vaatinee kaiketi hieman pientä paneutumista.
Jahka saan internetin toimimaan kotona, niin lupaan laitella tänne kuvia puutarhan lisäksi kotimme ympäristöstä ja maisemista. Vastapäinen sänkipelto ainakin on auringonlaskun aikaan varsin näkemisen arvoinen. Eilen illalla siihen heijastui upea kultainen silta samaan tapaan, kuin merellä.
Näkymän kruunasi pellon yllä mustina siluetteina parveilevat pikkulinnut ja varikset.
Myös aamuauringon nousu kuuraisen pellon ylle on jotain kovin sanoinkuvaamattoman näköistä. Kun siihen vielä lisätään tuo meidän leijonan värinen pitkäkinttuinen gasellikoira laukkaamaan villinä eteenpäin on näköala melkein kun National Geographicin luontodokumentista.
Onkohan nämä tällaisia asioita, joihin ihmismieli ajan saatossa tottuu? Itse toivon syvästi, että jaksan vielä kymmenenkin vuoden päästä ihastella taloamme ympäröivää luontoa sekä sen antimia.
Remontointia en ole liiemmin jaksanut viikonlopun aikana miettiä. Sitä ehtii tuonnempanakin stressata.
Tiesittekö muuten, että mäntysuovalla lattiasta kattoon jynssätty tupa tuoksuu ihan taivaalliselle?
Joitain toimenpiteitä vaativia kohtia ollaan jo havainnoitu, ja yksi niistä on talon kyky pitää lämpö sisällään. Tänä aamuna mitattu sisälämpötila oli kutakuinkin +8 astetta. Myönnettäköön, että tämä tuli meille hieman yllätyksenä.
Myös lattiat ovat kylmät jopa paksua villasukkaa vasten. Isoiso-Äitini liki sata vuotta sitten kutomat räsymatot tulivat kuin taivaan lahjoina lattioille. Talon isäntä ei ikinä oikein ole osannut arvostaa niitä, sillä ne ovat siivouksellisesti kovin epäkäytännölliset (rapa ei lähde imuroimalla). Luulen kuitenkin, että räsymattojen kurssi pomppasi viikonlopun aikana taivaisiin.
En osaa sanoa, johtuuko tämä hyytävä ilmanala osittain siitä, että talo ehti olla parisen kuukautta peruslämmöllä ennen kuin muutimme sisään. Rakenteet taitavat kylmetä nopeammin, kuin mitä ne lämpenevät. Ensi talveksi tälle olisi kuitenkin tehtävä jotain.
Oli miten oli, niin ehkäpä juuri kylmän sisäilman takia olen nukkunut viime yöt paremmin kuin aikoihin! Myös tilapäissijoituksemme aikoihin alkanut räkätauti, sekä epämääräiset nivelsäryt tuntuvat helpottavan näinkin lyhyen ajan sisällä paljon.
Tiedä sitten, mistä se johtuu. Joko tilapäissijoituksemme oli huonommassa kunnossa kuin uskoimmekaan, tai sitten se on tämä puutarhassa ja pihamaalla rehkiminen sekä nurkkien jynssääminen.
Piha itsessään on muuten järisyttävän upea!
Isoja perennapenkkejä joka paikassa. Tulppaaneja ja krookuksia pukkaa maan sisältä esiin. En malta odottaa, miltä piha näyttää kun kevät kääntyy kesäksi!
Tähän mennessä olen bongannut silmänilojen lisäksi pihamaaltamme mm. karhunvatukkaa, vadelmaa, kriikunapuun, kirsikkapuun, omenapuun, luumupuun, viinimarjapensaita, raparperiä, mansikkamaan, pensasmustikkaa, karviaispensaita sekä todella monipuolisen yrttipenkin!
Yrttipenkki olikin oikeastaan aika sattumankaupalla löydetty. Perkasin yhtä kivettyä kukkapenkkiä pihassa, ja yhtäkkiä ilma tulvi laventelia ja rosmariinia... Tuli vähän hassu fiilis, koska oman kokemukseni mukaan ainakaan laventeli ei ihan välttämättä viihdy Suomalaisessa ilmanalassa.
Noh, jatkoin perkaamista ja todellakin huomasin tuoksujen lisääntyessä perkaavani ISOA yrttimaata.
Nyt vielä pitäisi kehitellä jotain, millä saisimme nämä kaikki istutukset suojattua noilta meidän nelijalkaisilta kasvimaan kohtaloilta... Lienee pieni aitaaminen jo tässä vaiheessa ihan asiallista?
En muuten oikeasti tiennyt olevani mikään puutarhaihminen, mutta maan kaiveleminen ja rikkaruohojen nyhtäminen on yllättävän terapeuttista puuhaa!
Toivotaan, että onnistun säilyttämään pihamaamme hengissä ja loistossaan vielä tulevaisuudessakin... Vaatinee kaiketi hieman pientä paneutumista.
Jahka saan internetin toimimaan kotona, niin lupaan laitella tänne kuvia puutarhan lisäksi kotimme ympäristöstä ja maisemista. Vastapäinen sänkipelto ainakin on auringonlaskun aikaan varsin näkemisen arvoinen. Eilen illalla siihen heijastui upea kultainen silta samaan tapaan, kuin merellä.
Näkymän kruunasi pellon yllä mustina siluetteina parveilevat pikkulinnut ja varikset.
Myös aamuauringon nousu kuuraisen pellon ylle on jotain kovin sanoinkuvaamattoman näköistä. Kun siihen vielä lisätään tuo meidän leijonan värinen pitkäkinttuinen gasellikoira laukkaamaan villinä eteenpäin on näköala melkein kun National Geographicin luontodokumentista.
Onkohan nämä tällaisia asioita, joihin ihmismieli ajan saatossa tottuu? Itse toivon syvästi, että jaksan vielä kymmenenkin vuoden päästä ihastella taloamme ympäröivää luontoa sekä sen antimia.
Remontointia en ole liiemmin jaksanut viikonlopun aikana miettiä. Sitä ehtii tuonnempanakin stressata.
Tiesittekö muuten, että mäntysuovalla lattiasta kattoon jynssätty tupa tuoksuu ihan taivaalliselle?
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Löytöjä välipohjasta
Taas yksi päivä talolla kahvitellen takana.
Nyt saatiin jotain konkreettista aikaiseksi. Nimittäin pesin ikkunat! Ne olivatkin paksun harmaan kalvon peitossa, joten pesu taisi tulla niille kreivin aikaan. Samalla puhdistin myös karmit, raaputtelin hieman huonoa maalia ja tummunutta puuta pois, sekä huuhtelin ikkunapellit.
Urakkaa tahditti löytynyt Iskelmäkanava, ja ai vitsit että tuli hyvä tekemisen fiilis! Sisätilatkin kirkastuivat kun taikaiskusta.
Pesun yhteydessä tuli myös kurkusteltua vähän seinien sisälle ikkunanpuitteiden välistä. Siellä näyttäisi ainakin eristämättömän seinän osalta olevan jotain pellavariveen tapaista eristettä purun kaverina. Metkaa!
Koirat eivät tällä kertaa päässeet hääräämään laatikoiden ja tavaroiden sekaan sisälle, vaan saivat viettää ulkokoiran elämää. Pienten vastalauseiden jälkeen tuntuivat jopa viihtyvän pihalla.
Aloitin myös purkamaan vintin kylmän tilan lattiaan naulattuja hyllylevyjä pois, sekä tarkistin seinien purutilanteen. Purut ovat painuneet paikoitellen hyvinkin paljon, jopa yli puoli metriä! Ne ovat kuitenkin täysin kuivia.
Pitänee lisäillä niitä jahka keksin mistä saamme hankittua purua. Jostain sahalta varmaan.
Hyllylevyjen purkamisessa en päässyt kovin pitkälle, sillä kylmän tilan perimmäisestä nurkasta välipohjasta löytyi suoranainen aarrekätkö! Lattialautojen alle oli tehty pieni tervapaperilla vuorattu lokeri, joka oli täynnä vanhoja Nyyrikkejä, naistenlehtiä ja Aku Ankkoja. Näiden seasta löytyi myös vanhoja tapettirullia, sekä tinasta ilmeisesti itsevalettuja ikkunan hakasia. Siihen jäi sitten purkutyö, ja vietin vintillä tovin lueskellessa 60- luvun meikki ja kampausohjeita. Rattoisaa!
Tapettirullia jäi vielä lattian alle, ja se on täysin priimakuntoista. Täytyy toivoa, että sitä löytyisi tarpeeksi laitettavaksi seinille.
Talon korjaus- ja remntointisuunnitelmat alkavat hahmottua entisestään. Nyt kinataan siitä, laitetaanko keittiön seiniin Sandersonin vihreän sävyinen Finches tapetti, vai jotain muuta. Keittiö on vihertävän sävyinen jo valmiiksi, ja sillä linjalla haluaisin jatkaa.
Kaunista, eikö?
Ensiviikonloppuna olisi sitten tiedossa muutto. Itselleni se on suuri helpotus. En meinaan ole nauttinut tästä viimeaikaisesta tilanteesta juurikaan. Talolla olisi paljon tekemistä, mutta työpäivän jälkeen sinne ei jaksa lähteä.
Sitäpaitsi lähtemisessä on inhottavinta se, kun jo kotina pitämältäni talolta joutuu poistumaan toisaalle yöunille.
Muuttoa odotellessa siis!
-Minna
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Hyvää syntymäpäivää Blogi!
Blogi on auki, ja ensimmäinen viikonloppu talon parissa lähinnä kahvia juoden ja vieraita kahvitellen, sekä laatikoita kanniskellen takana!
Tämän blogin tarkoitus on kaiketi ensisijaisesti pitää meidät itsemme kartalla omista pähkäilyistämme, suunnitelmista, lopputuloksista, materiaalihankinnoista sekä yleisesti toimia jonkinlaisena koontina koko projektista. Toissijaiset tarkoitusperät jäävätkin sitten lukijoiden varaan.
Alkukankeudesta ja epäkäytännöllisyydestään huolimatta talo itsessään miellyttää silmää ja mieltä koko ajan enemmän ja enemmän. Tällä hetkellä se tuntuu enemmän kodilta, kun varsinainen "päämajamme" Vantaalla.
Tarkoitus onkin muuttaa lopullisesti tässä kahden viikon sisällä, ja aloittaa remontointi siinä samalla, tai sitten kun säät vielä vähän kuivuvat ja lämpenevät. Sisustaa on myös tarkoitus tehdä mieleiseksi hiljaksiin remontin edetessä huone kerrallaan.
-
Sunnuntaina aikataulu kahvinjuonnin puitteissa antoi sen verran periksi, että ehdittiin hieman pintapuolisesti ihmetellä lasiverannan kuntoa, sekä tuvan ja kammarin lattiaa. Lasiveranta on taloon jälkeenpäin 1974 rakennettu, ja ilmeisesti jossain matkan varrella hieman hörppinyt kosteaa. Todennäköisesti ei kuitenkaan enää, sillä kosteusjäljet yhtä lukuunottamatta vaikuttavat kuivilta. Myös verannan kosteudesta kielivä ummehtunut haju lähti kävelemään, kun verannalla paloi muutaman tunnin verran suuri lämpökynttiläarmeija.
Verannan painuneen nurkan listoja raoteltiin hieman, mutta mitään ihmeempää sieltä ei löytynyt. Ei kai pitäisikään. Muuton jälkeen pureudutaan seiniin ja lattioihin tarkemmin. Katossaulko-oven kohdalla on jonkinlainen valkoinen "möhnärinkula" kosteusjäljen ympärillä. Mielestäni se on ehkä kasvanut hieman, joten piirsin kattoon sen ääriviivat sunnuntaina. Jos se todella kasvaa, niin ei auta muu kuin ensiviikonloppuna avata verannan kattoa.
Tuvan ja kammarin linoleum-lattian alta löytyi pienen hakemisen ja raaputtelun jälkeen lastulevy, mikä on hyvä homma, sillä linoleum saa tulevaisuudessa väistyä lattiapinnoilta.
Parvekkeen oven tiivisteet aiheuttavat myöskin hieman päänvaivaa. Ne selkeästikin tiivistävät ihan omiaan, sillä kosteus tiivistyy ovien väliin ja eilen rapsinkin tiivisteen päältä kasvamasta pari pientä sientä. Pakkasilla parvekkeen ovien kanssa ei ollut ongelmaa, mutta nyt kosteiden kelien alettua jossain on selkeästi vikaa.
Myös yksi kammarin ikkuna vuotaa selkeästi, sillä sen alla oleva patteri huutaa jatkuvasti punaisena, vaikka sen termostaatti on asetettu tällä hetkellä kymmeneen asteeseen. Toki vika voi olla osittain myös patterissa, mutta ikkunan eteen asetettu kynttilä lepatti aika villinä ja lähestulkoon sammui.
Anyway, hurjaan 800kwh/2vrk sähkökulutukseemme lienevät syyllisinä tuo patteripaholainen ja vuotava ikkuna. Oli miten oli, niin ensi talveksi lienee pakko hankkia jotain muuta lämmikettä 70- luvun sähköpatterien tilalle. Ilmalämpöpumppu lienee ihan harkinnan arvoinen vaihtoehto.
Puuhella toimii juuri niinkuin pitääkin, ja jopa paremmin. Ei oltais uskottu, että niin pieni lämmönlähde lämmittäisi koko talon niin hyvin, kuin se tekee. Ja niin nopeasti! Ihan loistavaa!
Toimenpidelistalle lisättyä:
-Ikkunoiden ja ovien huolto heti ensitilassa.
-Lasiverannan lähempi ihmettely, möhnärinkulan syvimmän olemuksen selvittäminen.
-Kannattavimman lämmitysjärjestelmän selvittäminen sähkön kulutuksen minimoimiseksi.
´
Tällä hetkellä töissä istuminen tuntuu todella puuduttavalta toimenpidelistan vaan kasvaessa. Viikonloppuna päästään taas paikanpäälle kummastelemaan lisää.
On tää vaan niin hienoa!
Tämän blogin tarkoitus on kaiketi ensisijaisesti pitää meidät itsemme kartalla omista pähkäilyistämme, suunnitelmista, lopputuloksista, materiaalihankinnoista sekä yleisesti toimia jonkinlaisena koontina koko projektista. Toissijaiset tarkoitusperät jäävätkin sitten lukijoiden varaan.
Alkukankeudesta ja epäkäytännöllisyydestään huolimatta talo itsessään miellyttää silmää ja mieltä koko ajan enemmän ja enemmän. Tällä hetkellä se tuntuu enemmän kodilta, kun varsinainen "päämajamme" Vantaalla.
Tarkoitus onkin muuttaa lopullisesti tässä kahden viikon sisällä, ja aloittaa remontointi siinä samalla, tai sitten kun säät vielä vähän kuivuvat ja lämpenevät. Sisustaa on myös tarkoitus tehdä mieleiseksi hiljaksiin remontin edetessä huone kerrallaan.
-
Sunnuntaina aikataulu kahvinjuonnin puitteissa antoi sen verran periksi, että ehdittiin hieman pintapuolisesti ihmetellä lasiverannan kuntoa, sekä tuvan ja kammarin lattiaa. Lasiveranta on taloon jälkeenpäin 1974 rakennettu, ja ilmeisesti jossain matkan varrella hieman hörppinyt kosteaa. Todennäköisesti ei kuitenkaan enää, sillä kosteusjäljet yhtä lukuunottamatta vaikuttavat kuivilta. Myös verannan kosteudesta kielivä ummehtunut haju lähti kävelemään, kun verannalla paloi muutaman tunnin verran suuri lämpökynttiläarmeija.
Verannan painuneen nurkan listoja raoteltiin hieman, mutta mitään ihmeempää sieltä ei löytynyt. Ei kai pitäisikään. Muuton jälkeen pureudutaan seiniin ja lattioihin tarkemmin. Katossaulko-oven kohdalla on jonkinlainen valkoinen "möhnärinkula" kosteusjäljen ympärillä. Mielestäni se on ehkä kasvanut hieman, joten piirsin kattoon sen ääriviivat sunnuntaina. Jos se todella kasvaa, niin ei auta muu kuin ensiviikonloppuna avata verannan kattoa.
Tuvan ja kammarin linoleum-lattian alta löytyi pienen hakemisen ja raaputtelun jälkeen lastulevy, mikä on hyvä homma, sillä linoleum saa tulevaisuudessa väistyä lattiapinnoilta.
Parvekkeen oven tiivisteet aiheuttavat myöskin hieman päänvaivaa. Ne selkeästikin tiivistävät ihan omiaan, sillä kosteus tiivistyy ovien väliin ja eilen rapsinkin tiivisteen päältä kasvamasta pari pientä sientä. Pakkasilla parvekkeen ovien kanssa ei ollut ongelmaa, mutta nyt kosteiden kelien alettua jossain on selkeästi vikaa.
Myös yksi kammarin ikkuna vuotaa selkeästi, sillä sen alla oleva patteri huutaa jatkuvasti punaisena, vaikka sen termostaatti on asetettu tällä hetkellä kymmeneen asteeseen. Toki vika voi olla osittain myös patterissa, mutta ikkunan eteen asetettu kynttilä lepatti aika villinä ja lähestulkoon sammui.
Anyway, hurjaan 800kwh/2vrk sähkökulutukseemme lienevät syyllisinä tuo patteripaholainen ja vuotava ikkuna. Oli miten oli, niin ensi talveksi lienee pakko hankkia jotain muuta lämmikettä 70- luvun sähköpatterien tilalle. Ilmalämpöpumppu lienee ihan harkinnan arvoinen vaihtoehto.
Puuhella toimii juuri niinkuin pitääkin, ja jopa paremmin. Ei oltais uskottu, että niin pieni lämmönlähde lämmittäisi koko talon niin hyvin, kuin se tekee. Ja niin nopeasti! Ihan loistavaa!
Toimenpidelistalle lisättyä:
-Ikkunoiden ja ovien huolto heti ensitilassa.
-Lasiverannan lähempi ihmettely, möhnärinkulan syvimmän olemuksen selvittäminen.
-Kannattavimman lämmitysjärjestelmän selvittäminen sähkön kulutuksen minimoimiseksi.
´
Tällä hetkellä töissä istuminen tuntuu todella puuduttavalta toimenpidelistan vaan kasvaessa. Viikonloppuna päästään taas paikanpäälle kummastelemaan lisää.
On tää vaan niin hienoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)