Aistinvaraisia havaintoja

Ensimmäinen viikonloppu uudessa kodissa takana. Ja fiilikset on edelleen paremmat kuin hyvät!

Joitain toimenpiteitä vaativia kohtia ollaan jo havainnoitu, ja yksi niistä on talon kyky pitää lämpö sisällään. Tänä aamuna mitattu sisälämpötila oli kutakuinkin +8 astetta. Myönnettäköön, että tämä tuli meille hieman yllätyksenä.
Myös lattiat ovat kylmät jopa paksua villasukkaa vasten. Isoiso-Äitini liki sata vuotta sitten kutomat räsymatot tulivat kuin taivaan lahjoina lattioille. Talon isäntä ei ikinä oikein ole osannut arvostaa niitä, sillä ne ovat siivouksellisesti kovin epäkäytännölliset (rapa ei lähde imuroimalla). Luulen kuitenkin, että räsymattojen kurssi pomppasi viikonlopun aikana taivaisiin.

En osaa sanoa, johtuuko tämä hyytävä ilmanala osittain siitä, että talo ehti olla parisen kuukautta peruslämmöllä ennen kuin muutimme sisään. Rakenteet taitavat kylmetä nopeammin, kuin mitä ne lämpenevät. Ensi talveksi tälle olisi kuitenkin tehtävä jotain.

Oli miten oli, niin ehkäpä juuri kylmän sisäilman takia olen nukkunut viime yöt paremmin kuin aikoihin! Myös tilapäissijoituksemme aikoihin alkanut räkätauti, sekä epämääräiset nivelsäryt tuntuvat helpottavan näinkin lyhyen ajan sisällä paljon.
Tiedä sitten, mistä se johtuu. Joko tilapäissijoituksemme oli huonommassa kunnossa kuin uskoimmekaan, tai sitten se on tämä puutarhassa ja pihamaalla rehkiminen sekä nurkkien jynssääminen.

Piha itsessään on muuten järisyttävän upea!
Isoja perennapenkkejä joka paikassa. Tulppaaneja ja krookuksia pukkaa maan sisältä esiin. En malta odottaa, miltä piha näyttää kun kevät kääntyy kesäksi!
Tähän mennessä olen bongannut silmänilojen lisäksi pihamaaltamme mm. karhunvatukkaa, vadelmaa, kriikunapuun, kirsikkapuun, omenapuun, luumupuun, viinimarjapensaita, raparperiä, mansikkamaan, pensasmustikkaa, karviaispensaita sekä todella monipuolisen yrttipenkin!
Yrttipenkki olikin oikeastaan aika sattumankaupalla löydetty. Perkasin yhtä kivettyä kukkapenkkiä pihassa, ja yhtäkkiä ilma tulvi laventelia ja rosmariinia... Tuli vähän hassu fiilis, koska oman kokemukseni mukaan ainakaan laventeli ei ihan välttämättä viihdy Suomalaisessa ilmanalassa.
Noh, jatkoin perkaamista ja todellakin huomasin tuoksujen lisääntyessä perkaavani ISOA yrttimaata.
Nyt vielä pitäisi kehitellä jotain, millä saisimme nämä kaikki istutukset suojattua noilta meidän nelijalkaisilta kasvimaan kohtaloilta... Lienee pieni aitaaminen jo tässä vaiheessa ihan asiallista?

En muuten oikeasti tiennyt olevani mikään puutarhaihminen, mutta maan kaiveleminen ja rikkaruohojen nyhtäminen on yllättävän terapeuttista puuhaa!
Toivotaan, että onnistun säilyttämään pihamaamme hengissä ja loistossaan vielä tulevaisuudessakin... Vaatinee kaiketi hieman pientä paneutumista.

Jahka saan internetin toimimaan kotona, niin lupaan laitella tänne kuvia puutarhan lisäksi kotimme ympäristöstä ja maisemista. Vastapäinen sänkipelto ainakin on auringonlaskun aikaan varsin näkemisen arvoinen. Eilen illalla siihen heijastui upea kultainen silta samaan tapaan, kuin merellä.
Näkymän kruunasi pellon yllä mustina siluetteina parveilevat pikkulinnut ja varikset.
Myös aamuauringon nousu kuuraisen pellon ylle on jotain kovin sanoinkuvaamattoman näköistä. Kun siihen vielä lisätään tuo meidän leijonan värinen pitkäkinttuinen gasellikoira laukkaamaan villinä eteenpäin on näköala melkein kun National Geographicin luontodokumentista.
Onkohan nämä tällaisia asioita, joihin ihmismieli ajan saatossa tottuu? Itse toivon syvästi, että jaksan vielä kymmenenkin vuoden päästä ihastella taloamme ympäröivää luontoa sekä sen antimia.

Remontointia en ole liiemmin jaksanut viikonlopun aikana miettiä. Sitä ehtii tuonnempanakin stressata.

Tiesittekö muuten, että mäntysuovalla lattiasta kattoon jynssätty tupa tuoksuu ihan taivaalliselle?